Kolarien sukuvaakuna

Sukuvaakunan on suunnitellut taiteilija Juha Paavali Kolari Tornion Kaakamosta vuonna 1990. Suomen Heraldinen Seura on hyväksynyt Kolarien sukuvaakunan heraldisesti moitteettomana rekisteriinsä 15.9.1990 numerolla 340.

Vaakunaselitys
Kilpi polvikorolla kultaan ja mustaan katkoinen, mustassa alakentässä kultainen viisihaarainen liekki.

Vaakuna-aiheen perustelut
Liekit kuvaavat suvun viittä sukuhaaraa: Rautalammin Kolarit, Leppävirran Kolarit, Virolahden Kolarit, Hauhon Kolarit, Joutsenon Kolarit

KOLARI

Sukunimi Kolari on johdettu ammattinimestä. Se on merkinnyt eri muodoissaan sydenpolttajaa, josta se on vakiintunut muotoon Kolari. Vanhimmat asiakirjoissa esiintyvät Kolarit ovat vuonna 1462 Sysmässä lautamies Lars Kollari, 1506 Kalvolassa Arvid Kolare, 1500-luvun puolivälissä Nils Kolare ja vuonna 1554 silloisen Rautalammin suurpitäjän Särkisalossa uudisasukkaana asunut Pekka Niilonpoika (Per Nilsson) Kolari. Vanhin kirjallinen maininta kolareista on Ruotsissa jo vuodelta 1347. Ammattinimi tulee ruotsinsanasta kol, hiili, joka on peräisin muinaisruotsin sanasta kol, kul, joka edelleen peräisin germaanisesta sanasta kul, kohle.